Sukellus valtameren äänimaailmoihin, syvän turkoosin syleilyyn

Värähtelyä, resonointia, paineen tunnetta – Life Aquaticissa uima-altaan vesi on tila kuulla koko keholla.

Turkoosinsininen valo eri sävyissään ja tunnelmissaan täyttää muuten pimennetyn allasalueen. Pallomaisista suljetuista vesiekosysteemeistä muodostuva kuvataiteilija Kristiina Ljokkoin luoma installaatio elää omaa elämäänsä  altaassa; osin pinnalla, osin pinnan alla. Kansainvälisesti tunnetun äänitaiteilijan ja säveltäjän Petri Kuljuntaustan luoma äänimaisema koostuu Suomen ympäristökeskus SYKE:n BIAS-hankkeessa eri puolilta maailmaa meristä kerätyistä hydrofoniäänityksistä, joista osa on jopa 100 metrin syvyydestä. Ääniä tuottavat merenkäynti ja ohikulkevat laivat, kalat, elektroniset signaalit ja tuntemattomaksi jäävät äänitapahtumat. Nämä äänet kuuluvat altaassa vain pinnan alla ja ne kuullaan koko keholla, kallon ja muiden luiden välityksellä.

Iltaisin uimahalli muuttuu elävän musiikin konserttisaliksi, kun Kuljuntaustan äänisooloteos All day I hear the noise of Waters ja muusikko, arkkitehti Tuomas Toivosen sekä säveltäjä, saksofonisti Jarno Tikan teos Sterope soivat niin hallitilassa kuin pinnan alla.

“Steropen, seireenien äidin, ääni kaikuu syvänteissä ja matalikoilla, satama-altaissa ja ulapalla, etsien, surren kadonneita lapsiaan.”

Kaikkea voi tutkiskella ja kokea kelluen, uiden, sukellellen ja allasalueella oleskellen – joka aistilla.

Idean siemen ennennäkemättömälle teoskokonaisuudelle syntyi jo muutama vuosi sitten. Kristiina Ljokkoi toimi tuottajana ja toisena kuraattorina Maaseudun sivistysliiton Paikan tuntu – paikan identiteetti -hankkeessa, jossa hän pohti, miten eri tiloja voi hyödyntää taiteessa.

– Esimerkiksi Korkeasaaren vanhat, tyhjät jugend-karhulinnat otettiin hankkeessa taiteen käyttöön, ja tässä yhteydessä otin yhteyttä Petri Kuljuntaustaan. Karhulinnassa toteutettu teos Grey Cubes osoitti, kuinka hyvin erikoisetkin miljööt toimivat taiteen näyttämönä ja osana sitä, Ljokkoi kertoo.

Ljokkoin ja Kuljuntaustan yhteys säilyi hankkeen jälkeenkin.

– Näimme ja koimme yllättävät tilat samalla tapaa kiinnostavina miljöinä taiteelle. Siinä sitten aloimme pohtia myös uimahallia paikkana moniaistilliselle teoskokonaisuudelle. Life Aquaticin ”prototyyppi” luotiin Rauman uimahalliin.

Äänitaitelija Petri Kuljuntausta ja saksofonisti Jarno Tikka.

”Elämästä tyhjä” vesi
kohtaa elävät ekosysteemit

– Veistosinstallaationi koostuu akvaariomaisista palloista, pienistä elävistä keitaista keskellä uima-altaan kontrolloitua, elämästä tyhjää vettä. Uimahallin altaissa normaalisti ainoa elävä on niissä uivat ihmiset, Kristiina Ljokkoi kuvailee.

Pallojen sisällä on elävää vesikasvillisuutta ja biologista materiaalia Itämerestä ja myös viitteitä siitä, miten ihminen on vaikuttanut meren ekosysteemiin – muovin ja elävän kasvillisuuden raja on merissä häilyvä ja Itämeressä näkyy myös paljon valtameriliikenteen seurauksena maailman meriltä tulleita tulokaslajeja. Vesiekosysteemit ovat jatkuvassa muutoksen tilassa, meillä ja muualla.

Ljokkoi avaa, miten eettinen, moraalinen vastuumme ei tunnu menevän pinnan alle.

– Vesistöjä tarkastellaan lähes aina ihmisen kautta, suhteessa ihmiseen – ihminen kalastaa, ihminen hyödyntää vesistöjä reitteinä, ihminen ruoppaa vaikkapa järvenrantoja. Ekosysteemien kunnioittaminen ja Itämeren nykyinen tila oikeastaan ajoi meidät tekemään tällaisen teoksen, hän sanoo.

Monokromaattinen, yksivärinen
valo kehtona kokonaisuudelle

Life Aquatic yhdistää viiden taiteilijan voimat. Eero Erkamon valoteos Monochromatic Variations sävyttää Impivaaran uimahallin 25-metrisen Juhani-altaan ja sen ympäristön sadunhohtoiseen sineen.

– Valosuunnittelu on teoskokonaisuudessa hyvin tärkeä. Uimalaitoksen arkisuus on kaukana siitä, mitä allas ympäristöineen tulee olemaan viikonloppuna, Kristiina Ljokkoi sanoo.

– Oli upeaa saada Erkamo mukaan projektiin. Hän tutkii ja kokeilee valon puolella vastaavaa, mitä kukin meistä muista omalla kentällään, ääni- ja kuvataiteessa.

Kaikkia taiteilijoita yhdistää kiinnostus tiloihin, epätodennäköisten tilojen hyödyntäminen taiteessa.

– Tässäkään tilassa ei ole mitään taiteen esittämiskäytäntöjä tukevia elementtejä. Halli on arkinen ja osa arkea. Se tekee projekteista haastavia, mutta juuri siksi myös erittäin palkitsevia. Minulle on tärkeää tuoda taidetta arkisiin tiloihin myös siksi, että taiteen kokemisen kynnys madaltuisi kaikille saavutettavaksi, Ljokkoi sanoo.

____________

Raumalle syntyi Life Aquaticin ”prototyyppi” viime vuonna osana Paikan tuntu -hanketta. Siitä sanottua:

"Aivan mahtava kokemus köllötellä snorkkeli päässä altaassa ja kuunnella kehon kautta konserttia."
"Huikeeta, kiitos!"
"Snorkkelin kanssa hengityksen pidättämisen voi unohtaa ja vedessä voi vain lentää. Keho on täysin rentona ja musiikin rytmin aistii värähdyksinä otsalaelta varpaisiin asti."
"Vedessä aistittava tapahtumailta oli maaginen."