Haussa turvallinen ja toimiva oppimisympäristö

Jos oppimisympäristö ei anna mahdollisuutta kokeilla tapoja toimia toisin, myöskään toimintakulttuuri ei voi kehittyä.

Koulusta kampukseen

Koulujen tilasuunnittelu on kokenut huiman murroksen viime vuosikymmeninä. Uusia kouluja rakennettaessa halutaan päästä eroon luokkahuoneajattelusta ja rakentaa moniin eri toimintoihin muuntautuvia oppimisen ympäristöjä. Juuri muunneltavuus on avainsana, jota kuulee kaikkien koulun toimijoiden suusta. Toinen ajatusmalli liittyy enemmän koulun toimintaan suhteessa ympäröivään maailmaan; koulu olisi eräänlainen oppimiskeskus, kampus, joka toimii synergiassa alueen yritysten ja toisten oppilaitosten kanssa. 

Kysyvä ei tieltä eksy

Pedagogisen johtamisen käsikirja -hanketyöryhmä teetti huhtikuussa TAIn johtoryhmällä kyselyn, jolla haettiin raameja pedagogisen johtamisen käsitteelle ja sille, mitä se tarkoittaa kampusympäristössä. Tästä voit lukea enemmän Mika Alhonkosken blogikirjoituksesta. Kyselyssä ja sitä seuranneessa keskustelussa tilaratkaisuja koskevat kysymykset nousivat vahvasti esille. Toivotaan oppimisympäristöjä, joissa alakohtaisen toiminnan lisäksi voidaan vaivatta opiskella yhteistyössä eri koulutusalojen ja muiden yhteistyökumppaneiden kesken. Tätä toivovat myös TAIn opiskelijat heille teetetyssä kyselyssä (vastaajina sosiaali- ja terveysalan opiskelijakunta sekä muutama liiketoiminnan aikuisopiskelija). Opiskelijat ovat kiinnostuneita tutustumaan myös muihin aloihin ja ammatteihin. Opiskelijoilta tuli hyvin käytännöllisiä ja konkreettisia toiveita, kuten toimiva tilanvarausjärjestelmä, viihtyisät liikunta- ja taukotilat, ja toisaalta myös toivottiin rauhallisia opiskelutiloja kuten kirjastoa. 

 

Mistä on hyvä koulu tehty?

Hyvän koulurakennuksen kriteerit ovat pitkälti samoja kuin ihmisten elämiseen ja oleskeluun tarkoitetuissa rakennuksissa ylipäätään. Kouluun pitää olla mukava tulla, viihtyisyys on oppimisen kannalta oleellisen tärkeää. Pitää olla tilaa, valoa, lämpöä, rauhaa. Kuulostaa itsestään selvyydeltä, mutta ei sitä aina ollenkaan ole. Kuinka monella meistä onkaan kokemusta liian kylmistä tai kuumista luokkatiloista, ruuhkasta käytävillä, huonosta valaistuksesta, kolinasta ja hälinästä.

Jokaiselle toimijalle pitää löytyä paikka, jossa hän kokee voivansa rauhassa opiskella tai työskennellä. Tässä palataan tilojen muunneltavuuteen. Isoja avonaisia tiloja tarvitaan, mutta niitä pitää voida jakaa pienempiin tiloihin. Akustisilla kalusteilla ja seinäkkeillä voidaan jo nyt luoda rauhallisia tiloja. Tulevaisuudessa tilat ehkä ovat ns. älytiloja, joissa jopa seiniä ja lattioita voidaan digitaalisesti säätää tarpeeseen sopiviksi, valaistuksen määrästä ja värisävystä puhumattakaan.

Säästetäänkö oikeassa paikassa?

Ammattitaitojen opettaminen tapahtuu pääasiassa erilaisissa työsaleissa. Niissä olisi erityisen tärkeää kiinnittää huomiota akustiikkaan ja valaistukseen. On päivän selvää, että oppiminen kärsii, jos ei kunnolla kuule tai näe, ja tässä erot yksilöiden välillä on suuret sekä nuorilla että aikuisilla. Hienoimmillakaan laitteilla ja välineillä ei opi, jos olosuhteet opiskelulle ovat huonot.

Koulujen suunnittelijoilla riittää haasteita, mutta käyttäjien kuunteleminen olisi tässä erittäin tärkeää. Raha ratkaisee, mutta aina käyttäjien toiveet eivät ole pitkällä tähtäimellä niitä kalleimpia. Niiden kuuntelematta jättäminen voi tulla kalliiksi. 
 

Tietoa kirjoittajasta

Tiina
Kielo
lehtori ja tiimivastaava liiketoiminnan yksikössä
Turun ammatti-instituutti