Maailman paras työelämäyhteistyö?

Opiskelijat voivat itse määrittää kuinka paljon harjoittelevat koululla ja kuinka paljon toimivat työelämässä.

Löytyykö Suomesta maailman paras työelämäyhteistyö osana ammatillista koulutusta? Tähän on helppo vastata: ei. Tätä on toki vaikea mitata, koska ympäristöt ja koulutusjärjestelmät ovat erilaiset. Aiheesta löytyy kuitenkin tutkittua ja analysoitua materiaalia. Tämä on tärkeä ymmärtää, koska työelämäyhteistyön rooli muuttuu ammatillisen koulutuksen näkökulmasta enemmän ja enemmän kokonaisvaltaisemmaksi.

Tämän blogin tarkoituksena on herättää ajatuksia siitä, voiko esimerkiksi Turun ammatti-instituutti ottaa vaikutteita maailman parhailta? Ai niin, ne parhaat… Näyttöön perustuen maailman parhaat työelämäyhteistyön muodot löytyvät Australian, Itävallan, Saksan, Alankomaiden, Norjan ja Sveitsin ammatillisista koulutuksista.

Tässä blogissa lähdeaineistona ovat Nancy Hoffmanin teos Schooling in the Workplace (Harvard Education Press, 2018) sekä Riitta Karusaaren väitöstutkimus Asiakaslähtöisyys osaamisperusteisessa ammatillisessa koulutuksessa (2020).

Monta huomioitavaa osapuolta

Työelämäyhteistyössä on monta huomioitavaa osapuolta: opiskelija (huoltajat), työelämä, oppilaitos ja mahdolliset muut sidosryhmät esimerkiksi kuluttajat, asiakkaat tai potilaat. Oppilaitoksen näkökulmasta opiskelijan ohjaaminen on tärkeintä. Opiskelija tulisi ottaa huomioon yksilöllisesti ja suunnitelmat tulisi sementoida opiskelijan osaamisen mukaisesti. Tuttua juttua täältä ja maailmalta. Mitä asioita maailman parhaat sitten tekevät eri tavalla opiskelijan näkökulmasta? Maailman parhaissa järjestelmissä opiskelijat viettävät työelämässä vähintään puolet koko opiskelustaan. Australiassa jopa 80% muistuttaen täkäläisen oppisopimuskäytännön rakenteita.

Parhaissa koulutusjärjestelmissä opiskelijat käyvät useita pieniä työelämään tutustumisen jaksoja ennen varsinaista työharjoittelua, jolloin opiskelija pystyy tutustumaan itse työympäristöön ennen arvioitavaa jaksoa. Keski-Euroopassa opiskelijan kaikki opinnot ovat integroitu työelämään. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työharjoittelun aikana hän keskittyy, vaikka matematiikkaan yhden päivän viikossa työpaikalla, jolloin matematiikan harjoittelu on sovellettu konkreettiseen työympäristöön. Liberaaleimmillaan Alankomaissa opiskelijat voivat itse määrittää kuinka paljon harjoittelevat koululla ja kuinka paljon toimivat työelämässä, jolloin opiskelija on käytännössä kokonaan vastuussa oman osaamisensa kehittämisen profiilista. Kaikkiin näkökulmiin kuuluu myös se, että opiskelijaa ei pakoteta olemaan työelämässä, jos oppimista ei tapahdu. Siinä tapauksessa hän palaa kouluun.

Haasteena pedagoginen suunnittelu

Yksi merkittävimmistä haasteista työelämäyhteistyössä on sen pedagoginen suunnitteleminen. Miten työelämä saadaan sitoutumaan siihen pedagogiseen ajatteluun, jota ammatillinen koulu tarjoaa. Euroopassa kamppaillaan samankaltaisten haasteiden kanssa kuin Suomessa. Toisaalta maailman parhaat järjestelmät käyvät aktiivista vuoropuhelua, missä esimerkiksi koulutuksen järjestäjät laskevat työelämän kanssa yhdessä parhaat kustannusskenaariot työharjoitteluille. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäiset yritykset saavat tutkittua tietoa siitä, mitä harjoittelujakso oikeasti voi maksaa ja miten siitä voi parhaimmillaan oikeasti saada erittäin kustannustehokasta. Euroopan eri järjestelmissä työelämä on aktiivisesti mukana suunnittelemassa koulujen opintojen konkreettisia sisältöä. Tämä mahdollistaa aivan eri tavalla esimerkiksi projektityyppisen oppimisen osana työelämän tarpeita. Tässä osiossa toki yhtenä merkittävänä asiana on myös rahoitus, jotka ovat erilaisia kuin Suomessa.

Missä tässä kaikessa on sitten opettaja? Suomessa on erinomaisia opettajia ja osaaminen on huipputasoa. Miten opettajan rooli muodostuu maailman parhaissa järjestelmissä? Maailman parhaissa ammatillisissa järjestelmissä opettajan rooli on ehdottoman tärkeä. Opettaja suunnittelee opiskelijoidensa polut näiden osaamistason mukaisesti. Opettaja on opiskelijan tukena ennen työharjoittelua, sen aikana ja sen jälkeen. Kuulostaa tutulta! Opettajan omaa ammatillista osaamista valvotaan ja päivitetään aktiivisesti. Opettajien ammatillisen osaamisen tulee olla sen hetken toimintaan perustuvaa. Mikäli se ei ole jostain syystä mahdollista, työelämälle rakennetaan ratkaiseva yhteistyörooli. Tämä tarkoittaa, että opiskelijoille varmistetaan se, että he esimerkiksi pääsevät tutustumaan sen hetken työkoneisiin tai työelämästä palkataan lyhyeksi ajaksi jonkin tietyn aihealueen osaaja opettamaan asia opiskelijoille. Opettajien osaaminen pyritään varmistamaan erityisillä koulutuksilla, jotka sitovat opetettavan aineen työelämään. Tämä korostuu erityisesti yhteisten aineiden kohdalla. Kaiken kaikkiaan opettajan ammatillinen osaaminen korostuu ehkä pedagogista osaamista enemmän.

Ylhäällä on esitelty vain pintaraapaisuna asioita maailmalta. Maailman parhaiden ammatillisten koulutusten työelämäyhteistyön periaatteet rakentuvat siihen, että kaikki osapuolet hyötyvät, eikä koulu esimerkiksi identifioidu vain ”harjoittelupaikkojen kerjääjänä.” Isossa kuvassa tämä ei missään nimessä ole itsestään selvää ja yksittäisten opettajien kädet ovat sidotut kysymyksissä, jotka ovat parhaimmillaan tai pahimmillaan jopa poliittisia. Yhteiskunnan tasolla ammatillinen koulutus Suomessa on käynyt läpi isoja muutoksia. Muutokset ovat niin tuoreita, että hetkellinen hengähdystauko kaikkeen kehittämiseen on perusteltua. Asiat kuitenkin pyörivät taustalla ja työelämän kehitys ei välttämättä hengähtele. Suomesta ei varmasti saada Alankomaiden kaltaista vapaata temmellyskenttää, mutta on hyvä tiedostaa, että voimme oppia paljon myös muualta. Opettajien on hyvä myös reflektoida omia näkemyksiään työelämäyhteistyöstä ja vaikka välillä, jopa kyseenalaistaa niiden näkemysten toimivuus. 

Tietoa kirjoittajasta

Mika
Alhonkoski
Tuntiopettaja
Turun kaupunki / Turun ammatti-instituutti