Yhdessä yksin opettamaan... vai miten se menikään – pedagoginen johtaminen on yhteistyötä

Voisiko yksittäinen opettaja mennä toisen opettajan tunnille vain seuraamaan miten toinen opettaa?

Turun ammatti-instituutin pedagogisen johtamisen käsikirja etenee ja muovautuu hiljalleen. Kevään näkökulmaa voit lukea Anne Aksentjevin blogista, johon myös syksyn tavoitteet rakentuvat. Pedagoginen johtaminen kattaa sanana paljon näkökulmia ja toimintaa. Se mahdollistaa opettamisen ja oppimisen. Mutta mikä on se elementti kaiken keskellä, joka mahdollistaa pedagogisen johtamisen onnistumisen? 

Yhteistyö on keskeinen asia opettamisessa. Tästä saa hyvän kuvan esimerkiksi Ammattikasvatuksen aikakausikirjan artikkelista (2019).  Kun katsotaan yleisesti tutkimusmaailmaa, varsinkin digitalisaation myötä, opettajat kuvaavat yhteistyön yhtenä oman työnsä peruspilareista. Yhteistyön avulla opettaja saa turvaa omalle työlleen (esimerkiksi tekninen apu). Yhteistyön avulla opettaja pystyy rikastuttamaan omaa opetustaan (esim. työelämäyhteistyö). Yhteistyön avulla opettaja voi oppia uusia opetusmenetelmiä (esim. yhteisopettajuus). Yhteistyön avulla opettaja voi hyödyntää jo olemassa olevaa osaamista (esim. opiskelijoiden yhteistyö). Yhteistyön avulla opettaja ei ole yksin. 

Pedagoginen johtaminen osana yhteistyötä

Miten sitten pedagoginen johtaminen liittyy tähän? Toki johtaminenkin on yhteistyötä parhaimmillaan, mutta pedagogisen johtamisen juuret tulee kytkeä yhteistyön runkoon tietoisesti ja pysyvästi. Opetus pitää mahdollistaa siten, että opettajalla on aito mahdollisuus yhteistyöhön. Tämä ei tarkoita sitä, että työaikaa tarvitsee lisätä tai kustannuksia tarvitsee kuitata enemmän. Se tarkoittaa pedagogista kulttuuria ja mahdollistavaa ilmapiiriä. Voidaanko esimerkiksi yhteisopettajuutta viedä pidemmälle, vaikka ammatillisten aineiden näkökulmasta? Voisiko yksittäinen opettaja mennä toisen opettajan tunnille vain seuraamaan, miten toinen opettaa? Miten työelämä saadaan aina vahvempaan yhteistyöhön? Entä yhteiset opinnot ja niiden tuoma synenergiamahdollisuus.

Turun ammatti-instituutissa on paljon erilaisia opettajia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että erilaista osaamista on älyttömän paljon. Tämän osaamisen kartoittaminen antaisi varmasti mielenkiintoisen kuvan siitä, minkälainen mahdollisuuksien arsenaali Turun ammatti-instituutilla on hallinnoitavana. Toki tämä ei ole yksinkertainen asia, mutta antaa ehkä ajateltavaa siihen, mitä tarjottavaa TAI:lla voi olla esimerkiksi elinkeinoelämälle osaamisen näkökulmasta. Tai kuinka monipuoliseksi vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon perustutkinnon opetus saataisikaan, kun hyödynnetään robotiikan osaamista?

Entäpä sitten oppilaitosyhteistyö. Turun ammatti-instituutti tekee toki oppilaitoksena yhteistyötä esim. muiden ammatillisten oppilaitosten kanssa, mutta onko yhteistyö laajamittaista ja säännönmukaista. Vai onko yhteistyö yksittäisten opettajien harteilla? Laadukas oppilaitosyhteistyö korostuu kampusympäristössä, jossa osaaminen keskittyy pienemmälle pinta-alalle. Täytyy myös muistaa, että oppilaitosyhteistyöhön lasketaan niin ammattikorkeakoulu kuin yliopistokin. Kaikilla on kaikille aina jotain annettavaa.

Tämä kirjoitus sisältää erittäin paljon kysymysmerkkejä. Se kuvastanee sitä, että yhteistyö mahdollistaa paljon, mutta se vaatii myös ohjauksen. Ohjauksen, mikä keskittyy pedagogiikkaan ja siihen, miten opettaja saa työstään laadukasta. Ja täytyy aina muistaa se ammatillisen koulutuksen loppukäyttäjä, opiskelija. Opiskelijoita varten opetusta on aina tehty ja tehdään tulevaisuudessakin, toivottavasti kiinteämmin yhdessä. 

Tietoa kirjoittajasta

Mika
Alhonkoski
Tuntiopettaja
Turun kaupunki / Turun ammatti-instituutti