Ei vain pinnallista – ulkonäköihanteiden syvä ulottuvuus / Osa 2

Peilin edessä pynttäytyminen, filtterin lisääminen selfieen tai uusimpiin villityksiin hurahtaminen eivät ole pinnallisuutta. Ne ovat ihmisyyden ydintä.

Tämä kirjoitus on jatkoa kesäkuussa julkaistulle tekstille, jonka voit lukea täältä. Edellisessä osassa käsiteltiin ulkonäön merkitystä ja sitä, miten ulkonäköihanteet syntyvät ja leviävät. Lisäksi tekstissä pohdittiin, mitkä ominaisuudet ovat aina muodissa ja mikä voisi olla seuraava villitys.

Keinolla millä hyvänsä

Oletko joskus ostanut liian pienet kengät vain siksi, että ne näyttävät hyvältä? Et ole ainoa. Joskus ulkonäköasiat ajavat mukavuuden edelle.

Erilaisten ihanteiden saavuttamiseksi on päädytty kautta aikain terveyttä uhkaaviin ratkaisuihin. Kokoa liian pienet kengät ovat vielä vähäistä. Keskivartalon ahtaminen korsettiin on jo radikaalimpi esimerkki.

”Hoikan uuman vuoksi on poistettu, ja poistetaan, jopa kylkiluita”, Turun museokeskuksen tutkija Maria Huokkola kertoo.

Myös hiusten vaalentamisessa on turvauduttu äärimmäisiin keinoihin.

”Venetsialaisten naisten tiedetään upottaneen tukkansa syövyttävään nesteeseen, ja sitten siirtyneen aurinkoon. Myös rikkiarsenikkia käytettiin hiusten vaalennuskeinona.”

Ihanteiden sukupuolittuneisuus

Suurinta osaa ulkonäköön liittyvistä tuotteista markkinoidaan nimenomaan naisille. Ulkonäkötutkija Erica Åbergin mukaan se ei ole sattumaa.

”Ulkonäkö mielletään tärkeäksi osaksi juuri naisten identiteettiä. Naiset myös sosiaalistetaan korostamaan ulkonäöllisiä piirteitään.”

Ulkonäkö on ollut naisille historian saatossa erityisen merkityksellinen ominaisuus. Ulkonäköön panostaminen oli avioliittomarkkinoilla menestymisen edellytys, ja naimisiin pääseminen oli tärkeää.

Hopeahääpäiväpuku, jota on käytetty hopeahääpäivänä 19.10.1892.

Vaikka yhteiskunta on monilta osin muuttunut, ei ulkonäön merkitystä deittailumaailmassa voi edelleenkään väheksyä. Miehetkään eivät säästy ulkonäköihanteilta ja niiden aiheuttamilta paineilta.

Siinä missä ihanteellinen nainen oli puolisoaan lyhyempi, ihanteellisen miehen tuli olla vaimoaan pidempi. Moni ajattelee yhä näin.

Kuten naisiinkin kohdistuvat ihanteet, myös miehiä riepottelevat vaatimukset ovat vaihdelleet vuosisatojen varrella. Esimerkiksi partamuoti on hyvin vaihtelevaa. Parta on perinteisesti ilmentänyt statusta.

”Parran pituudella on osoitettu valtaa ja yhteiskunnallista asemaa”, Huokkola mainitsee.

Ketkä hyötyvät ihanteista?

Ihmisen pyrkimys näyttää hyvältä ja hyväksyttävältä on luonut kokonaisia aloja. Kosmetiikkateollisuus, plastiikkakirurgia tai stylistien ammattikunta tuskin olisivat olemassa nykyisessä muodossaan, jos ulkoisella olemuksella ei olisi meille väliä.

Ulkonäköön keskittyvät alat eivät leiju muusta maailmasta erillään.

”Media ja markkinointi tienaavat sillä, että kuluttajille esitellään ja myydään tuotteita, joilla ulkonäköepävarmuuksiaan voi paikkailla”, Åberg summaa.

Yksilötasolla ihanteista hyötyvät he, jotka ovat niiden mukaisia. Muille ne aiheuttavat paineita.

Hyvännäköinen ihminen vetää puoleensa niin kumppaniehdokkaita, työkavereita kuin ystäviäkin. Meillä on nimittäin taipumusta liittää hyvännäköiseen ihmiseen hyviä ominaisuuksia.

”Tällöin kauneudesta on etua myös siihen liittymättömissä tilanteissa, kuten työnhaussa.”

Ei siis ihme, että haluamme näyttää hyvältä.

Tosin ulkonäön ja työssä menestymisen yhteyttä on vaikeaa todistaa, ellei kyse satu olemaan mainoskasvon työstä. Ihanteiden mukaisesta ulkokuoresta voi olla jopa haittaa, jos ihmistä pidetään sen perusteella tyhmänä tai pöyhkeänä.

Eri ryhmissä ja tilanteissa arvostetaan siis eri asioita, eivätkä ihanteet ole muutenkaan pysyviä.

Sitä paitsi aina löytyy jotain, mitä voisi vielä kohennella. Niinpä nekin, jotka periaatteessa ovat ihanteiden mukaisia (ainakin muiden silmissä), kärsivät paineista.

Vastalause ihanteille

Sosiaalisen median lietsomat ulkonäköpaineet ovat nykyajan kuuma puheenaihe. Somella on tutkitusti vaikutusta käsityksiimme ulkonäköihanteista. Åberg huomauttaa, että kaikesta huonosta huolimatta somella on myös ihanteita purkava rooli.

”Ihanteet voivat laajentua, kun eri näköisiä kehoja ja kasvoja näkyy kuvavirrassa. Ihmiset eivät joudu enää olemaan yksin ulkoisten piirteidensä ja kehojensa kanssa.”

Yhteisökeskeisen ajattelun rinnalle – tai jopa ohitse – on kavunnut yksilökeskeinen ajattelu. Trendien orjallisen noudattamisen sijaan on ihaillumpaa, että löytää oman polkunsa. Persoonallinen on usein täydellistä viehättävämpää.

Persoonallisuuden tavoittelu voi tosin muuttua valtavirraksi. Asuste, jolla etsitään erottuvuutta, löytyykin yhtäkkiä kaikilta tuttavilta, monilta tuntemattomiltakin. Kummasta on silloin kyse – yksilöllisen itsensä ilmaisemisesta vai ryhmäidentiteetin ilmentämisestä?

Keskiajalla ei liioin yksilöllisyyttä korostettu. Ihminen oli ennen kaikkea yhteisönsä jäsen. Ryhmien väliset ja sisäiset hierarkiat olivat selvärajaisia.

Kauneus ei itsessään ollut paheksuttua, mutta liiallinen panostaminen siihen oli. Maalliseen kauneuteen takertuminen tarkoitti erkaantumista Jumalasta.

Huolellisesti laittautuvaa ihmistä saatetaan edelleen pitää pinnallisena ja turhamaisena, vaikka taustalla ei enää olisikaan huoli hänen uskonasioistaan. Vieläkin puhutaan tälläytymisestä, ja muoti-ilmiöt ovat puolestaan hullutuksia.

Ihanteita, niihin pyrkimistä ja kauneudenhoitoa on siis arvosteltu jo vuosisatojen ajan. Miten ihmeessä ne pitävät pintansa kaiken arvostelun keskellä?

Aika katsoa peiliin

Haluamme näyttää hyvältä. Tahdomme toteuttaa itseämme. Toivomme hyväksyntää ja ihailua muilta. Pelkäämme, ettemme pärjää. Yritämme kavuta korkeammalle niillä asteikoilla, joita arvostamme. Arvostuksemme kohteita muovaavat lähipiirimme ja ympäröivä maailma.

Kulutuskeskeinen elämäntapa korostaa minuuden ja ulkonäön välistä yhteyttä. Itsensä brändäämisessä myös ulkonäkö on pelikortti.

Voivottelemme ulkonäköpaineiden aiheuttamia haittoja. Arvostelemme niitä lähteitä, joista ihanteet pulppuavat. Silti pidämme ihanteita yllä. Jos luovumme yhdestä, keksimme toisen.

Ihanteiden luominen ja niitä kohti pyrkiminen on inhimillistä. Kaikki olisi hyvin, jos osaisimme suhtautua niihin inhimillisesti. Ahtaita muotteja laajentaen, terveyttämme vaalien ja kanssaihmisiämme loukkaamatta.

Ensimmäisiä askeleita tähän suuntaan on jo onneksi otettu. Pistetäänkö juoksuksi jo tänään?

Kirjoitus on laadittu haastattelujen ja kirjallisuuden pohjalta. Lähdeteoksina on käytetty Iida Kukkosen, Tero Pajusen, Outi Sarpilan ja Erica Åbergin teosta Ulkonäköyhteiskunta (Into, 2018) sekä Kaari Utrion teosta Bella Donna – kaunis nainen kautta aikojen (Tammi, 2005).

Pääkuva: Silkkikengät, joita on käytetty hopeahääpäivän merkeissä yhdessä hopeahääpäiväpuvun kanssa 19.10.1892. Atlassilkkiä. Valmistaja François Pinet, Pariisi, Ranska. 1892. Kuva: TMK /Ville Mäkilä.

Tekstikuva: Hopeahääpäiväpuku, jota on käytetty hopeahääpäivänä 19.10.1892. Hopeabrokadia. Valmistaja Augusta Lundin, Tukholma, Ruotsi. 1892. Kuva: TMK / Martti Puhakka.