Lähihoitajaopinnot ja kansainvälisyys tekivät monta kokemusta rikkaammaksi ja rohkeammaksi

Minun tieni lähihoitajaksi

Rebecca Heino oli 18-vuotias muuttaessaan Turkuun ja aloittaessaan lähihoitajaopinnot Turun ammatti-instituutissa. Tätä ennen Rebecca oli päässyt peruskoulusta ja aloittanut opinnot lukiossa. Lukio-opinnot eivät kuitenkaan tuntuneet omilta ja jäivät kesken. Rebecca koki olevansa enemmän käytännön ihminen. Elämä oli vailla päämäärää ja hän pohti, mitä oikeastaan haluaa elämältään.

– Se oli yksi ilta, kun tein päätöksen ja hain opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Pääsin sisään ja siitä alkoi minun matkani lähihoitajaksi. Uusi sivu elämässä.

Opinnot TAIssa alkoivat tammikuisena päivänä 2017. Rebecca aloitti silloisessa aikuiskoulutuksen ryhmässä ja oli oman luokkansa nuorimpia. Muilla tuntui olevan paljon kokemusta erilaisista työelämän tehtävistä ja Rebecca huomasi vertaavansa itseään ja tiedollista osaamistaan muihin. Hän mietti, oliko ratkaisu ammatilliseen koulutukseen lähdöstä sittenkin ollut väärä?

Opinnot sujuivat hyvässä ilmapiirissä

Nopeasti Rebecca kuitenkin huomasi, että oli juuri oikeassa koulussa ja oikeassa porukassa. Kenenkään iällä tai sillä, mistä tulet tai mitä olet aikaisemmin tehnyt, ei ollut opiskelukavereiden kesken merkitystä. Päinvastoin – erilaisuus ryhmässä oli voimavara. 

Tutustuin huipputyyppeihin, joista moni tuli jäädäkseen. Riippumatta siitä, mille osaamisaloille kukin lähti. Nyt kun koulu loppui, ovat nämä ihmiset pysyneet mukana ja tulevat aina pysymään. 

Lähihoitajaopinnot tuntuivat alusta alkaen sopivan Rebeccalle: sopivassa suhteessa lukemista, käytännön harjoituksia sekä työelämässä oppimista. Aiemmissa opinnoissaan peruskoulussa tai lukiossa hän ei välittänyt lukemisesta. Nyt hän huomasi tykkäävänsä opiskelusta ja lukemisestakin. 

– Vaikka näihinkin opintoihin kuului lukemista, tuntui se erilaiselta. Aina kun olin lukenut yhden alueen, esimerkiksi anatomian kurssista, halusin tietää ja oppia enemmän. En tyytynyt siihen, että olin lukenut hieman sieltä täältä, vaan halusin oppia lisää ja ymmärtää asiat kunnolla. En vain opetella asioita kokeen ajaksi.
  
Opiskelumotivaatiota lisäsivät harjoitustunnit, joilla opiskeltiin esimerkiksi perushoitoa, injektioiden antamista ja verinäytteen ottamista. 

– Muistan sen fiiliksen kuinka kädet tärisi ensimmäisellä kerralla ja sen piston jälkeisen onnistumisen tunteen.

Opiskeluaikana saatu kokemus harjoitustunneilla sekä erilaisissa aidoissa potilastilanteissa toi Rebeccalle itsevarmuutta. Onnistuminen ruokki varmuutta toimia hoitajana oikeassa työelämässä.

Työssäoppimisen jakso Nepalissa oli käännekohta

Viimeiseksi opiskeluvuodeksi opiskelija valitsee osaamisalan, jolla haluaa syventää osaamistaan. Rebeccan valinta oli sairaanhoito ja huolenpito. Valintaan vaikutti se, että Rebecca koki saavansa monipuolista osaamista juuri tällä osaamisalavalinnalla. Lisäksi Rebecca haaveili jo koulun alkaessa, että voisi työskennellä ulkomailla ja mahdollisesti kriisialueilla. 

Turun ammatti-instituutin kansainvälinen toiminta kannustaa opiskelijoita hakeutumaan ulkomaille suorittamaan opintojaan sekä saamaan kokemusta kansainvälisestä työelämästä- ja kulttuurista. Näin Rebeccakin päätyi lähtemään keväällä 2018 Nepaliin, kansainväliseen lastensairaalaan ja ensiapuyksikköön.

– Tuo reissu oli omalla tavallaan tietynlainen käännekohta. Sinne lähti ihan eri henkilö, kuin tuli takaisin. Olin ennen Nepaliin lähtöä ujo ja melko hiljainen, en luottanut itseeni tai omaan osaamiseeni.

Rebecca työskenteli Nepalissa kaksi kuukautta. Hän kertoo oppineensa matkalla, että kaikesta selviää. Hän joutui moniin ennalta-arvaamattomiin tilanteisiin, joissa täytyi vain luottaa itseensä, arviointikykyynsä ja osaamiseensa. Joskus parasta oli vain osata itse hengittää syvään ja katsoa, mitä eteen seuraavaksi tulee.

Istuin lasten sängyllä pitäen kädestä, odottaen, että he nukahtavat viimeisen kerran. Kaikki nuo asiat opettivat ja muuttivat minua ihmisenä. Ne tekivät minusta vahvemman. 

Rebecca hoiti Nepalissa eri-ikäisiä lapsia: keskosista nuoriin aikuisiin. Hän näki monen lapsen parantuvan ja pääsevän kotiin, mutta hoiti myös parantumattomasti sairaita lapsia. Rebecca joutui myös hoitamaan lento-onnettomuuden uhreja Kathmandun lentokentällä tapahtuneen onnettomuuden jälkeen.

Nepaliin sisältyy myös naurun ja ilon hetkiä. Rebeccan kävellessä tavanomaista työmatkaansa, tuli reitillä tutuksi samat perheet ja näiden lapset. Usein Rebeccan kintereillä oli joukko lapsia, jotka jaksoivat aina kävellä ja saattaa Rebecca töihin sairaalalle saakka. Rebecca muisteleekin, että työpäivän sai aina aloittaa ja lopettaa hymyillen.

 

Mietitkö lähtöä ulkomaille?

Rebeccan ei tarvitse kahta kertaa miettiä, kun hän vastaa, että koulun KV- jaksolle lähteminen on hänen elämänsä tähän mennessä paras päätös. Hän kannustaa ehdottomasti lähtemään ulkomaille, jos vähänkin sitä miettii. 

– Ulkomailla pärjää, kun lähtee avoimin mielin. Vaikkei kaikki aina sujuisikaan vaikeuksitta, Rebecca miettii.

Työkokemuksen lisäksi pääsee näkemään ja oppimaan paljon toisen maan kulttuurista, toimintatavoista sekä erilaisista vallitsevista olosuhteista. 

– Kaiken sen tiedon ja taidon lisäksi, mitä koulussa ja erilaisissa harjoitteluissa sain oppia, opin paljon itsestäni. Sain ihania ihmisiä elämääni, löysin oman suunnan, jota kohti mennä ja opin myös, että jotkin unelmat on tehty toteutettavaksi.

Haaveista totta

Omista unelmistaan Rebecca on saavuttanut jo monta. Hän on valmistunut lähihoitajaksi ja päässyt opintojen aikana unelmoimalleen työssäoppimisen jaksolle ulkomaille. Tätä haastattelua tehdessä Rebecca on maailman toisella laidalla työkomennuksella, Gambiassa. Siellä hän työskentelee yhteensä kuusi kuukautta ja palaa hetkeksi Suomeen hengähtämään, kunnes lähtee taas takaisin Nepaliin. Sinne, mistä kaikki alkoi.

Nyt aloittaville opiskelijoille ja miksei myös muillekin, sanoisin saman, minkä sanoisin sille 18-vuotiaalle itselleni: uskalla elää ja unelmoida!

– Vuosina ennen lähihoitajakoulutusta en tiennyt kuka oikeastaan olin tai mitä halusin. Muistan unelmoineeni pienempänä, että isona haluan olla lääkäri. Tuolloin se oli kuitenkin kaukainen haave.

Nyt tuosta haaveesta tulee totta, sillä työkomennukselta palattuaan määrätietoinen Rebecca aloittaa lääketieteen opinnot.

 

Teksti: Sari Hätinen
Kuvat: Rebecca Heino