Jännitys alkoi Delhissä. Lentokenttä tuntui hieman sekavalta. Saimme kuitenkin apua, kun infosta kysyimme. Kummatkin lennot sujuivat todella hyvin. Kun saavuimme Amritsariin, oli ihanan lämmintä ja kaunista. Taksikyytikin jo odotteli siellä vastassa.

Saavuimme Farmer’s Villaan keskipäivän aikoihin.  Meidät toivotettiin tervetulleiksi ja tapasimme Mr. Jollyn, Farmer’s Villan omistajan ja yhteyshenkilömme Mrs. Balquishin, Jollyn vaimon. Olimme sopineet, että olisimme työssäoppimispaikalla maanantaista lauantaihin. Söimme Farmer’s Villassa aamupalat ja illalliset, lounaat söimme työssäoppimispaikan lähellä sijaitsevassa kauppakeskuksessa. Sunnuntaisin pääsimme kaupungille kauppoihin, temppelille tai syömään, kun kysyimme kyydin järjestämisestä edeltävänä päivänä.

Intian värikäs kulttuuri avautui heti ainutlaatuisena, kauniina ja rikkaana.

Itse viihdyin erittäin hyvin Farmer’s Villassa. Mr. Jolly ja Mrs. Balquish olivat hyvin mukavia ja avuliaita kaikessa. Maaseudulla oli rauhallista ja oli mukavaa käydä kävelyillä aina kun siihen oli aikaa. Kävelyillä pääsi tutustumaan myös lähellä sijaitseviin kyliin, joka oli minusta hienoa. Kylät olivat hyvin pieniä ja ihmiset todella mukavia.

Ensimmäisenä päivänä lähdimme kiertämään Amritsarin nähtävyyksiä. Oppaan kanssa se sujui mukavasti, jokainen paikka oli mielenkiintoinen.

Työelämässäoppimisjakso Pingalwarassa

Olimme työpaikalla 7,5 tuntia päivässä, ruokataukomme kesti tunnin. Aloitimme jakson Pingalwara-järjestön lastenosastolla. Osaston työntekijät eivät pahemmin puhuneet englantia. Kielimuuri oli aika suuri.

Kommunikointi lasten kanssa tapahtui enimmäkseen eleillä, ilmeillä, äänellä, liikkeillä ja esimerkeillä. 

Lastenosastolla oli kehitysvammaisia, kuuroja, halvaantuneita ja sokeita. Sen enempää ujostelematta lapset juoksivat ottamaan kädestä kiinni ja kuljettamaan ympäri osastoa. Lapset innostuivat esimerkiksi peleistä, pallon heitosta ja potkimisesta. Kynistä ja värittämisestä pidettiin kanssa. Leikkivälineitä siellä oli yllättävän paljon. Musiikkia tykättiin kuunnella ja viikonloppuina katsoa videoita osaston telkkarista. Lastenosastolla oli 2-18 vuotiaita, ja hoitohuoneet olivat erikseen saman ikäisten kanssa.

Osastolla ilmeni nopeasti se, ettei meidän odotettu auttavan useimmissa työtoimissa. Erilaiset työtavat eivät juuri yllättäneet, ja osasimme odottaa sitä, että hygienia taso on matala. Oli ihanaa, että tulimme kielimuurista huolimatta hyvin juttuun työntekijöiden kanssa. He olivat hyvin hauskoja ja innokkaita juttelemaan viittoen ja käyttäen omaa kieltään.

Toisella viikolla menimme miesten osastolle. Toisella viikolla menimme miesten osastolle. Pingalwaran miesten osastolla suurin osa asukkaista oli halvaantuneita. Pääsimme kuntouttamaan muutamia heistä fysioterapiahuoneessa.  Kuntouttamistavat erosivat huomaavasti suomen tavoista. Potilailta ei juurikaan kyselty vointia tai muuta, hoidettiin asia vaan tekemällä ja vääntämällä. Osastolla tykkäsimme kovasti jutella, pelata ja leikkiä potilaiden kanssa. Tuntui sen piristävän monia heistä. Oli myös mukavaa, kun tällä osastolla muutama työtekijä puhui englantia.

Viimeisellä työssäoppimisviikolla tutustuimme kuurojen kouluun. Saimme osallistua tunneille aluksi seuraamaan. Seuraavana päivänä opimme jonkin verran viittomakieltä. Keskustelimme siellä olevan englanninopettajan kanssa paljon. Kuurojen koulu oli todella kiva ja oppilaat innokkaita ja iloisia. Kävimme kuurojen koulun jälkeen vielä erityislasten koulussa. Siellä pääsimme itse opettamaan lapsille äänteitä ja englantia. Piirsimme taululle eri muotoja, esineitä, ruokia yms. ja opetimme ne englanniksi ja osan viittomakielellä.

Lähteminen tuntui haikealta

Pingalwara oli mukava paikka. Lapset olivat herttaisia ja monia tulikin ikävä, kun lähdettiin. Oma-aloitteisuutta ja rohkeutta oppi tekemällä ja kyselemällä. Lähteminen tuntui todella haikealta. Saimme siellä ystäviä, vaikkei samaa kieltä jokaisen kanssa puhuttukaan ja koimme heidänkin olevan iloisia yhteistyöstä. Intia oli kokemus. Se tulee jäämään mieleen ja ajatuksiin. Sinne voisi lähteä mieluusti uudestaan.

Intiassa oppi paljon kaikenlaisesta vuorovaikutuksesta ja omista taidoista.

Viimeisenä viikkona Intiassa olimme viisi päivää lomalla Dharamshalassa, Himalajalla. Siellä oli upeat maisemat, mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa, paljon nähtävää ja koettavaa. Aika kului nopeasti ja lähtö takaisin Suomeen ei juurikaan innostanut. Olisin ehdottomasti jäänyt Intiaan pidemmäksi aikaa. Koko reissu sujui siis todella mukavasti. Tuliaisia tuli ostettua valtavasti ja naurettavaa ruoan hintatasoa ihmeteltyä useasti. Ihmisiä ja maailmaa tuli ihailtua sekä monia lehmiä ja apinoita kuvattua. Intian vaihto oli upea kokemus.

Kuvat ja teksti: Annamari Wilders