Turkulaisissa hoivakodeissa käy säännöllisesti työelämässä oppimassa niin TAIn lähihoitajaopiskelijoita kuin ammatilliseen koulutukseen valmentavassa VALMA-koulutuksessa oleviakin.

VALMA-koulutuksen tavoite on antaa valmiudet ammatilliseen tutkintoon siirtymiseen. Noin lukuvuoden kestävä koulutus on tarkoitettu nuorille sekä maahanmuuttajataustaisille aikuisille ja nuorille, joilla ei ole vielä toisen asteen tutkintoa.

VALMA-koulutettavat tutustuvat työelämään ja sen pelisääntöihin. Samalla he hakevat suuntaa ja motivaatiota omalle ammatilliselle kiinnostukselleen.

Mäntyrinteen vanhainkodissa maahanmuuttajat ovat valtava rikkaus

Mäntyrinteen vanhainkodin vakituisesta henkilökunnasta lähes puolella on maahanmuuttajatausta. Lisäksi kesäsijaisina on maahanmuuttajaopiskelijoita, jotka ovat jo aikaisemmin olleet talossa työelämään oppimassa.

─ Maahanmuuttajat ovat meille valtavan suuri rikkaus. Suomi ikääntyy ja lähihoitajien naisvaltaisella alalla eläköidytään kovaa vauhtia, tulee valtava pula henkilökunnasta. En mitenkään näe mahdollisena selvitä ilman maahanmuuttajataustaista työvoimaa, painottaa yksikön esimies Eeva-Liisa Hazrati.

Mäntyrinteen vanhainkodin puutarhassa yksikön esimies Eeva-Liisa Hazrati

On vain ajan kysymys, koska meillä tulee olemaan enemmän myös maahanmuuttajataustaisia iäkkäitä ihmisiä hoitokodeissa. Vaikka aiemmassa kotimaassa olisi ollutkin mahdollista hoitaa perheen vanhukset kotona, ei se välttämättä enää täällä onnistu.

─ Jos lapset käyvät töissä ja ovat oppineet suomalaisille tavoille eikä ole mahdollista hoitaa kotona, silloin pitää etsiä hoitopaikka, Hazrati toteaa. 

Maahanmuuttaja on ehkä asunut täällä jo vuosikymmeniä ja oppinut suomen kielen, silti opittu kieli muistisairauden myötä saattaa unohtua.

Tarvitsemme maahanmuuttajataustaista henkilökuntaa myös siksi, että pystymme tarjoamaan palveluja asukkaan tarvitsemalla kielellä.

Työharjoitteluun tulevien maahanmuuttajaopiskelijoiden kirjo on Mäntyrinteen vanhainkodissa laaja.

─ Voi tulla opiskelijoita, joilla ei ole kovinkaan korkeaa peruskoulutustasoa lähtömaassa. Heidän luku- ja kirjoitustaitonsa saattaa olla vähän heikompi. On myös niitä, joilla on korkeakoulututkintoja suoritettuna aiemmassa kotimaassa. Pyrimme hyödyntämään heidän aiempaa osaamistaan, kertoo Hazrati.

Koulutusyhteistyötä TAIn kanssa Hazrati pitää toimivana. Tärkeintä on, että kynnys yhteydenpitoon pysyy matalana puolin ja toisin. Opettajat toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi tutustumaan hoitotyön nykyarkeen.

─ Asukkaat ovat yhä vaikeampihoitoisia, monisairaita ja aina vain iäkkäämpiä päästessään tänne palvelujen piiriin. Ala on todella rankka ja pitää olla monenlaista osaamista, Hazrati tiivistää.

Josefiina Kodissa opiskelija tutustuu hoitotyön arkeen

Hirvensalossa sijaitsevan yksityisen Josefiina Kodin kaikki 26 asukasta ovat muistisairaita. Taloon on harjoittelujen kautta tutustunut monenikäisiä maahanmuuttajataustaisia lähihoitajaopiskelijoita sekä myös VALMA-opiskelijoita.

Opiskelijat tulevat hyvin erilaisista taustoista, siksi perehdytyksenkin on oltava yksilöllistä.

─ Perehdytyksessä kannattaa nähdä vaivaa. Itse kerron mitä yrityksessä arvostamme ja miten asukkaitamme tulee kohdella. Kerron, mitä tarkoittaa olla muistisairas. Käyn läpi työelämän peruspelisääntöjä, kuten mihin aikaan pitää olla töissä, selvittää hoitokodin palveluvastaava Helena Pietilä.

Josefiina Kodin palveluvastaava Helena Pietilä

Keskustelun lisäksi on hyvä antaa kotiin luettavaksi myös kirjallista ohjeistusta. Alkukeskustelujen jälkeen opiskelijat perehtyvät työtehtäviin hoitajien kanssa.

─ Joku valmalaisistakin haluaa jo vaihtaa vaippaa, on toimelias, haluaa oppia ja on ihan varma siitä, että hakee joskus lähihoitajakoulutukseen. Toinen taas arastelee kovasti, Pietilä kuvailee.

Opiskelijat tulevat mainiosti toimeen asukkaiden kanssa.

Olemme hirveän tyytyväisiä heidän asenteeseensa. Se on todella hyvä ikäihmisiä kohtaan. He käyttäytyvät hyvin kunnioittavasti ja ystävällisesti kuten toivommekin, kehuu Pietilä.

Kun VALMA-opiskelija tulee tutustumaan työelämään ja lähihoitajan työhön, haluaa hän harjoitella myös suomen kieltä. Se ei välttämättä onnistu muistisairaiden kanssa.

 ─ Heistä monella on afasia ja sanat ovat saattaneet hävitä. Muistisairaan asukkaan kohtaaminen muulla tavoin on hyvin tärkeää. Olet tässä ja nyt ja osoitat muilla asioilla, että ymmärrät. Sanat eivät ole niin merkityksellisiä, Pietilä kertoo.

Kielitaito kehittyy, kun puhuu rohkeasti suomea työkavereiden kanssa.

─ Tällä alalla on tärkeää, että esimerkiksi kirjaaminen sujuu. Kieltä täytyy ehdottomasti harjoitella paljon, muistuttaa Pietilä.

─ Jo alussa korostan, ettei saa koskaan sanoa ymmärtävänsä, jos ei ymmärrä. Pitää aina vain kysyä ja niin monta kertaa, että asia tulee selväksi.

Pietilä seuraa opiskelijoiden etenemistä harjoittelun aikana ja kirjoittaa lopuksi todistuksen. Kokemukset opiskelijoista ovat pelkästään hyviä.

─ Mieluimmin otamme opiskelijoita, jotka jo tietävät haluavansa tälle alalle. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä muistisairautta. Joku voi tulla surulliseksi ja joku ei vain ymmärrä muistisairaan käytöstä.

Ali Reza Heidari rakastaa työtään vanhusten parissa

Parikymppinen Ali Reza Heidari on yksi Josefiina Kodissa harjoitelleista lähihoitajaopiskelijoista. Valmistumisensa jälkeen häntä pyydettiin taloon vakituiseksi työntekijäksi.

Reza tuli Turkuun turvapaikanhakijaksi loppuvuodesta 2015. Rezan vanhemmat ovat lähtöisin Afganistanista, mutta hän itse syntyi ja kasvoi Iranissa. Sinne vanhemmat olivat paenneet jo ennen Ali-pojan syntymää.

Suomessa Reza alkoi välittömästi opiskella kieltä. Pian hän jo opetti afganistanilaisille turvapaikanhakijoille suomea sekä lukutaidottomille lukemista ja kirjoittamista.

Ali Reza Heidari asukkaan kanssa ruohonleikkuussa Josefiina Kodin pihalla

Vuonna 2017 Reza pääsi Turun ammatti-instituuttiin opiskelemaan lähihoitajaksi. Määrätietoisena nuorena suoritti hän samaan aikaan myös iltalukiota. Josefiina Kodissa Reza ehti työskennellä vähän yli vuoden.

─ Olen kuitenkin saanut niin paljon kielteisiä turvapaikkapäätöksiä, että työnteko-oikeus katkesi, koska ei ole oleskelulupaa. Josefiina Kodissa minulla on kuitenkin edelleen vakituinen työpaikka. Toivon, että saan oleskeluluvan ja pääsen taas tekemään töitä ja jatkamaan normaalielämää, selvittää Reza.

Ali rakastaa työtään vanhusten parissa ja tulee mainiosti toimeen heidän kanssaan.

─ Tykkään auttaa ihmisiä. Vanhat ihmiset ovat kokeneet paljon elämässä ja se kiinnostaa minua. Kyselen heiltä paljon ja puhun heidän kanssaan.

Helena Pietilä muistelee ensikohtaamistaan Rezan kanssa.

─ Kysyin, mikä on hänen tavoitteensa tähän harjoitteluun. Ali sanoi heti, että saada vitonen eli korkein arvosana. Ajattelin että oho! Ei mennyt kauaa kun huomasin, että hänellä on siihen täydet mahdollisuudet. Ali on tosi ahkera, erittäin ystävällinen ja miellyttävä.

Reza arvostaa TAIssa saamaansa lähihoitajakoulutusta.

Koulutus oli ihan paras ja viihdyin koulussa. Koulun ympäristö, opettajat ja metodi ovat hyviä. Tykkään opiskella ja tehdä paljon töitä, Reza sanoo.

Nykyisin loistavasti suomea puhuva Reza tottui vähitellen suomenkieliseen opetukseen.

─ Alussa oli kyllä vähän vaikeaa. En ymmärtänyt kaikkea, mitä opettajat puhuivat. Mutta kun vuosi oli mennyt, huomasin että ymmärrän jo paljon paremmin. Viimeinen vuosi oli helppoa minulle, ymmärsin jo hyvin, kertoo Reza.

Emmi-koti on avoin ja vastaanottavainen yhteisö

Runosmäen Runoskylässä sijaitsevassa Emmi-kodissa on 36 pitkälle edennyttä muistisairautta sairastavaa asukasta. Kokemukset maahanmuuttajataustaisista opiskelijoista ovat täällä todella myönteisiä.

─ Meille tulleet ovat olleet tosi innostuneita, motivoituneita ja terveellä asenteella olevia opiskelijoita. Emmi-koti on hyvin avoin ja vastaanottavainen yhteisö, kertoo palveluesimies Marjo Silvander.

Osa VALMA-koulutettavista on harjoittelun jälkeen saanut varmuutta lähteä opiskelemaan alaa.

─ Koska valmalaisilla ei vielä ole taustalla hoitoalan kokemusta tai tutkintoa, on kiinnostavaa nähdä, mikä ihmiseltä tulee luonnostaan ilman opintopainetta, pohtii Silvander.

Eräs tilanne on jäänyt erityisesti mieleen.

─ Meillähän on muistisairaita, joilla on käytösoireita, se kuuluu tähän sairauteen.  Kun eräs pyörätuolissa istuva rouva oli hyvin levoton, heijasi VALMA-opiskelija tätä asukasta. En ole nähnyt kenenkään hoitajan tekevän niin, pyrkimys rauhoitella tuli häneltä luonnostaan, pohtii Silvander.

Kokemattomuus tuo mukanaan myös haastetta. Kun opiskelijalla ei vielä ole riittävästi tietoja, täytyy henkilökunnan olla tarkkana.

─ He voivat alkaa tehdä asioita rohkeasti. Se vaatii perehdytykseltä paljon, eli ollaan vierellä valppaina ohjaamassa ja opastamassa, Silvander muistuttaa.

Hän pitää hyvänä sitä, että opiskelija pääsee näkemään, mitä hoitotyön arki todellisuudessa on. Kaikista ei ole muistisairaiden hoitajaksi, ja se on hyvä tiedostaa.

─ On hyvän itsetunnon merkki, että itse tiedostat ja hyväksyt itsessäsi, että minusta ei ole tähän. Sen voi nähdä vasta ajan kanssa, kun olet jo ehkä saanut vakipaikankin. Siinäkään ei ole mitään pahaa.

Silloin voi suunnata vaikkapa päiväkotiin, tehohoitoyksikköön, päivystykseen tai sisätaudeille. Mahdollisuuksia on monia.

Emmi-kodin palveluesimies Marjo Silvander


Teksti ja kuvat: Lea Froloff

Turun ammatti-instituutti tekee alueellista ja valtakunnallista yhteistyötä useiden ammattilaisten ja yritystoimijoiden kanssa. TAIn tarinoissa haluamme nostaa esiin huipputekijöitä ja -osaajia eri ammattiryhmistä. Tavoitteena on tuoda esiin nykyaikaista ammatillista osaamista, kehittämisintoa ja koulutusta sekä yhteistyöyrityksiä.