‒ Ensihoitajan työssä minulle tärkeintä on se, että saan olla ihminen ihmiselle. Sen lisäksi, että kuuntelen potilasta stetoskoopilla, haluan kuunnella häntä myös sydämellä, sanoo ensihoitaja Hilja Metsistö, 24.

Kun Hilja pienenä tyttönä piirsi kuvaa ambulanssista, ei hän arvannut, että jonain päivänä hän vielä hyppäisi sellaisen rattiin. Hiljan suuri esikuva on pelastusalalla koko aikuisikänsä työskennellyt 18 vuotta vanhempi isoveli.

‒ Hän on ollut sankarini ihan lapsuudestani lähtien. Hänen kauttaan varmistuin siitä, että haluan lähteä kohti ensihoitajuutta, Hilja kertoo.

Perheessä on nykyään peräti kolme ensihoitajaa, sillä myös veljen vaimo työskentelee samassa ammatissa.

Viittomakielen ohjaajasta ensihoitajaksi

Heti peruskoulun jälkeen Hilja opiskeli Turun kristillisellä opistolla kommunikaation ja viittomakielen ohjaajaksi. Ammatti on ihmisläheinen, ja ihmisten parissa hän halusi työskennellä.

Ennen kutsumusammatin lopullista kirkastumista ratsastusta koko ikänsä harrastanut Hilja ehti myös haaveilla ryhtyvänsä ratsastuksenopettajaksi. 

‒ Ysiluokalla kävin isäni kanssa Ypäjän Hevosopistolla tutustumiskäynnillä. Siellä tajusin, etten halua tästä ammattia. Oli hyvä, että kävin toteamassa sen enkä päätynyt tekemään sitä työkseni. Ratsastus on edelleen erittäin hyvä ja mukava harrastukseni.

Kun ammatillinen päämäärä oli selvä, aloitti Hilja ensin lähihoitajakoulutuksen Turun ammatti-instituutissa vuonna 2017. Kun uusi perustason ensihoidon koulutusohjelma seuraavana vuonna TAIssa käynnistyi, haki hän oitis siihen. 

Korkeatasoinen ensihoidon koulutusohjelma

TAIn perustason ensihoidon koulutusta Hilja pitää erittäin laadukkaana. 

‒ Lehtori Vesa Pöntinen on tehnyt pitkän uran ensihoidossa, ja opetus on todella hyvää. Sain ystäviä, hyviä kokemuksia ja kaikki ne eväät, joita tarvitsen ensihoidon polulle, kiittelee Hilja. 

Hän muistuttaa, että oppilaitoksesta valmistumisesta ikuinen opinmatka vasta alkaa. 

Ensihoito on jatkuvasti kehittyvä ala, kuten hoitoala ja lääketieteen ala ylipäätään. Minulle se sopii erittäin hyvin, koska pidän opiskelusta todella paljon. 

Akuuttihoitotyön harjoittelujakson Hilja suoritti TYKSin yhteispäivystyksessä.

‒ Viikon päästä harjoittelupaikan esimies soitti ja kysyi, haluanko heille sijaiseksi. Oli tullut niin hyvää palautetta. Todellakin halusin ja siellä olen edelleenkin. 

Nyt Hilja tekee TYKSin Akuutilla sijaisuuksia ja keikkatöitä. 

‒ Opiskelijana ja alalla uutena työntekijänä oli helppo tulla sinne, koska siellä otettiin niin hyvin vastaan. Työkaverit ottavat huomioon ja kannustavat tosi paljon. Olen päässyt näkemään monipuolisesti potilaita ja ennen kaikkea ihmisten elämiä. Se on hyvin mielenkiintoinen paikka olla töissä. 

Ensihoidon harjoittelujaksolla Hilja oli Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella, ja myös siellä ilmapiiri oli opiskelijalle hyvin ystävällinen.

Hyville tekijöille löytyy töitä

TYKSin yhteispäivystyksen lisäksi Hilja tekee nykyisin keikkatöitä ambulanssissa Ensihoito Ysikympillä, yksityisessä ensihoidon yrityksessä.  

Huomaa, että ensihoitajille on tarvetta. Ennen kuin itse edes ehdin valmistua, oli jo keikkatöitä tiedossa. Hyville tekijöille kyllä löytyy paikkoja. 

Työpäivän kiireisyys TYKSin yhteispäivystyksessä riippuu siitä, minkä erikoisalan potilaita kulloinkin hoidetaan.

‒ Päivittäin saattaa tulla uusia potilastapauksia, jonka tyyppisiä en ole ennen tavannut. Pääsen oppimaan niistä uutta. Hätätilapotilaitakin tulee, ja silloin teemme kaikkemme niiden ihmisten eteen.

Tuntea saa – ja pitääkin tuntea

Työssään Hilja näkee surullisia ihmiskohtaloita, mutta myös hyvin onnellisia tarinoita. Ensihoidossa todistaa parhaimmillaan ihmiselämän alun ja näkee myös sen päättymisen. Ja kaiken siltä väliltä. 

Kuinka työn rankkuuden kestää henkisesti?

‒ Tuntea saa, ja pitääkin tuntea. Niin kauan kuin asiat tuntuvat, pystyy itsekin kohtaamaan niitä juttuja. Siinä vaiheessa, jos mikään ei enää tunnu miltään, pitää pysähtyä ja ottaa aikaa itselleen, Hilja pohtii. 

Hilja on huomannut, että huumorin – mustankin – avulla pystyy käsittelemään asioita. Työkaverit tukevat, ja vaikeimmissa tapauksissa työnantaja järjestää purkutilaisuuksia. Jo koulutuksessa valmistellaan siihen, kuinka rankimpia asioita kannattaa lähteä käsittelemään.

‒ Sitä, miten itse reagoit vaikeampaan tilanteeseen, et voi tietää ennen kuin olet siinä. Siihen voi valmistautua, mutta ei täysin, Hilja muistuttaa. 

Valehtelisin, jos sanoisin etteivät jotkut tilanteet jää vaivaamaan. Nyttemmin olen oppinut jonkinlaisia menetelmiä, joilla pystyn jättämään asiat töihin tai ainakin yrittämään sitä. 

Jatkokoulutusta Turun ammattikorkeakoulussa

Jo aloittaessaan TAIssa ensihoidon opiskelun Hilja tiesi, että haluaa jatkaa alan opintoja mahdollisimman pitkälle. Opiskelupaikka Turun ammattikorkeakoulun ensihoidon koulutusohjelmassa avautui todistusvalinnalla heti ensiyrittämällä. 

‒ Olen ylpeä itsestäni, että jaksoin taistella tieni ammattikorkeakouluun. Sinne ei nimittäin ole kaikkein helpointa päästä. Mutta niin kauan kuin uskoo itseensä ja kipinää riittää, on se mahdollista, iloitsee Hilja. 

Suurin osa Hiljan nykyisistä kurssikavereista on tullut koulutukseen suoraan lukion penkiltä.

‒ Omalla kohdallani on luksusta, että on mahdollisuus samaan aikaan käydä töissä. Siitä saan kokemusta, jota tarvitsen opinnoissa. Omia kokemuksiani työkentältä voin jakaa myös opiskelukavereille.  

Ammattikorkeakoulusta Hilja valmistuu aikanaan hoitotason ensihoitajaksi. Hän haluaa kannustaa kaikkia ammatti-instituutista valmistuvia:

‒ Jos ammattikorkeakoulu vähääkään kiinnostaa, niin hakekaa sinne. Harmittavan vähän ammattikoulutaustaisia ylipäätään hakee korkeakouluihin. Onko syy se, että kun on jo pätevyys tehdä sitä työtä, tyydytään siihen vai eikö oikein tiedetä, että voisi hakea? 

Teksti ja kuvat: Lea Froloff