Turun ammatti-instituutin kasvatti Jesse Eskelinen lähtee lokakuussa mittelemään osaamistaan WorldSkills Shanghai 2022 -kilpailuihin. Vaativissa ammattitaidon maailmanmestaruuskilpailuissa hän kohtaa nuoria huippuammattilaisia kilpailulajissaan IT Network Systems Administration.

Ammattitaidon suomenmestari Jesse Eskelinen kilpailee lokakuussa lajinsa maailmanmestaruudesta.

– Kyllä mä Shanghaista kultaa haluan, pitää vain olla parempi kuin muut, toteaa tietoverkkoihin ja kyberturvallisuuteen suuntautunut Jesse Eskelinen.

Kyntensä Jesse näytti jo Taitaja2018-kilpailujen finaalissa Tampereella.

‒ Tein ennakkoon vanhoja tehtäviä ja osasin tehdä ulkoa asioita, joita ei välttämättä tarvitsisi osata ulkoa. Kilpailupäivien päätteeksi kyseltiin, kuinka meni. Vastasin aina, että olisi voinut mennä paremminkin, Jesse naurahtaa.

Kilpaileminen tietokoneet ja verkot -lajissa sujui kuitenkin parhaalla mahdollisella tavalla, sillä Jesse voitti kultaa ja palasi kotiin lajin suomenmestarina.

Jesse valmistui tieto- ja tietoliikennetekniikan perustutkinnosta ICT-asentajaksi, jonka jälkeen hän jatkoi TAIssa suorittaen vielä ammattitutkinnon. Tällä hetkellä hän jatko-opiskelee tieto- ja viestintätekniikkaa Turun ammattikorkeakoulussa. Tavoite on valmistua ensi keväänä insinööriksi (AMK).

Jesse Eskelinen ja lajipäällikkö Marianna Virtanen.

Jesseä ammatti-instituutissa opettanut Marianna Virtanen pitää kykyä itsenäiseen työskentelyyn yhtenä ICT-alan opiskelijan tärkeimmistä ominaisuuksista.

‒ Jesse pystyy hyvin itsenäisesti etsimään tietoa ja ratkomaan ongelmia, sehän on meidän alallamme ihan ehdoton taito. Ei hän paljon tunneilla viihtynyt ja pyysikin saada tehdä tehtävät kotona. Jo ensimmäisinä koulupäivinä näin, että voin luottaa Jessen tekevän sen, minkä lupaa.

‒ TAI on ihan sikakiva koulu. Suuntauduin palvelujärjestelmiin silloin, ja sitä kautta päädyin kisaamaankin, kertoo tavanomaista nopeammin perustutkinnon suorittanut Jesse.

WorldSkills-kilpailujen taso lähtenyt lapasesta

Edellisissä WorldSkills-kilpailuissa Jessen edustamaan lajiin kokoontui kisaamaan kolmisenkymmentä maailman huippuosaajaa.

‒ Tehtävien taso tulee olemaan ihan järkyttävä, kuten Abu Dhabin kilpailuissakin vuonna 2017. Ihan kuin tehtävät suunniteltaisiin sillä tarkoituksella, ettei niitä mitenkään voi tehdä täysin, aika ei riitä. Pitää varmaan vaan ennustaa, mistä saisi eniten pisteitä ja tehdä se, Jesse pohtii.

– Jo Taitaja-kilpailujen tasoon vaaditaan paljon, mutta WorldSkills-kilpailujen vaativuus on lähtenyt lapasesta, Marianna komppaa.

‒ Tehtävissä on juttuja niin laidasta laitaan, ettei meilläkään yksi ihminen hanskaa sitä kaikkea. Ja heidät nuoret pannaan hanskaamaan kaikki, vaikka yhdessäkin verkkotehtävässä riittäisi jo tekemistä, hän puuskahtaa.

Taustalla toimii iso valmennustiimi

WorldSkills-kilpailun vaatimustasosta kertoo myös se, että Jesseä valmentamaan tarvitaan useampi ihminen eri osaamisalueilta. Turun ammattikorkeakoulussa Jesseä valmentaa kokonainen opettajajoukko: yksi tietoverkkojen, toinen Python-ohjelmoinnin ja parikin opettajaa Linuxin osalta.

Turun ammattikorkeakoulun koulutus- ja tutkimuspäällikkö Tero Reunanen on todella hyvillään siitä, että oppilaitos saa olla mukana mahdollistamassa upeaa osaamisen kehittämistä. Hänen mukaansa Jessen osallistuminen kisoihin kertoo ammatillisen koulutuksen olevan Turussa hyvällä osaamisen tasolla sekä toisella asteella että korkeakouluissa.

‒ Erityisesti toivon, että Jesse osaa ottaa kilpailun kokemuksen kannalta eikä stressaa liikaa, Reunanen kannustaa.

Myös Marianna Virtanen kuuluu vahvoihin taustavoimiin. Oman roolinsa valmentautumisessa hän määrittelee ’hang aroundiksi’.

‒ Yritän huolehtia, että Jessellä on kaikki hyvin, ja että hän pystyy treenaamaan. Hommaan hänelle valmentajat, kurssit, laitteet ja muut systeemit.

Vuoteen 2015 Skills Finlandilla eksperttinä toiminut Marianna tunnustaa, ettei hänen oma osaaminensa enää riittäisi nykyisiin tehtäviin. Koska kilpailijan lähettäminen kisoihin edellyttää, että osallistujamaassa on kyseisen lajin lajipäällikkö, tarttui hän pestiin uudelleen.

‒ Kysyin viime syksynä Jesseltä, oletko tosissasi lähdössä kisoihin, lajipäällikön puuttuessahan hän ei voisi lähteä.  On minullekin kunnia-asia, etten jätä Jesseä pulaan. Ja onhan hienoa, että oman koulun kasvatti pääsee kisoihin.

Vaikka nuoret mittelevät ammattitaidosta keskenään, lajipäällikköäkin jännittää.

‒ Taitaja-kisoissakin pelotti hirveästi enkä melkein uskaltanut katsoa, minkä näköisiä ilmeitä siellä on, kun konffataan, nauraa Marianna.

Päivät täyttyvät työstä ja opinnoista

Jessen ura tietoliikennealan ammattilaisena alkoi rakentua jo pienestä. Seitsenvuotiaana tuli ikiomalla pöytäkoneella jo säädettyä yhtä ja toista. Kasiluokalla isä alkoi kysellä, mitä suunnitelmia pojalla on koulutuksensa suhteen. Koska innostus tietokoneisiin oli jo ilmiselvää, valitsi Jesse tieto- ja tietoliikennetekniikan ja ICT-asentajan koulutuksen Turun ammatti-instituutissa.

Tällä hetkellä Jesse käy ammattikorkeakouluopintojensa ohella töissä Enter SystemSolutions Oy:llä. Työnkuvaan kuuluu tietojärjestelmien konfiguraatiota ja asennusta, työskentelyä tietoturvaprojektien ja pilvihallinnan parissa.

‒ Olen päivän töissä ja iltaisin teen muut hommat. Nautin tekemisestä, ettei tarvitse vain hillua. Kerran viikossa käyn koulussa kurssien laboratoriossa tekemässä laitteistoilla erilaisia asennuksia.

Kisamatkan kustannuksiin osallistuva Enter tarjoaa koulutusta sekä tarvittavia laitteita ja ympäristöjä.

‒ Jesse joutuu normitöitäkin tekemään kaiken valmentautumisen lisäksi, savotta ei ole ihan helppo tietenkään. Enterin yleinen toimintakulttuuri on kuitenkin se, että kaikki auttavat kaikkia. Hän on todella nopea oppimaan ja omaksumaan uudet tekniikat. Me vähän varttuneemmatkin hyödymme katseen avarrutuksesta nuoremmilta, kertoo Jessen panosta yritykselle arvostava myynti- ja markkinointijohtaja Jani Ruohonen.

Kysymys ammatillisista haaveista saa valkohattuhakkerointiakin harrastavan Jessen miettimään.

‒ Paha kysymys, tähtään ehkä tietoturva-asiantuntijaksi. ’White hat’ on kivaa, mutta jos se ei olisi enää harrastus vaan työ, en ehkä enää nauttisi siitä samalla tavalla.

Teksti ja kuvat: Lea Froloff